Ehkä olen vähän vanhanaikainen ja hassu ihminen, mutta pidän aika korkeassa arvossa toisen ihmisen kunnioittamista, mikäli sille ei ole järkevää estettä. Mutta ettei homma nyt karkaisi käsistä vallan kaikenlaiseen pälättämiseen, pidetään aihe kunnioituksesta urheilupiireissä ja mediassa, tarkemmin rajattuna UFC:ssä.

Kun on kyse kamppailulajista, jossa tosissaan taistellaan toista vastaan (kyse ei siis ole ns. pellepaineista), jotenkin pidän itsestäänselvyytenä että vastustajaa tulisi kunnioittaa. Toki, esim. UFC:n promootio varmasti kannustaa, ellei jopa käske, ottelijoita vähän uhoamaan suurempien katsojamäärien toivossa, ja joskus on mukana kovaa psyykkaamista joka kääntyy välillä vähän koomisiinkin mittapuihin, kuten vaikkapa BJ Penn vs Diego Sanchez -ottelun alkujupakat. Jälkeenpäin muistelisin meiningin olleen jo erilaista, kun jännite lakkasi ja niinpäin pois.

Kun itse näen ja koen ottelijan olleen kohtealiaan kunnioittava, tai edes sitä muistuttava vastustajaansa kohtaan, ottelijan ns. osakkeet silmissäni nousevat. Aina vain parempi, jos kivasti sanottu juttu on tullut oman voiton jälkeen ja vastustajaa kunnioitetaan vaikka olisi itse kuinka leiponut turpaan. UFC:tä seuranneille ei tule kai yllätyksenä nyt, jos sanon etten oikein välitä Anderson Silvasta. Mies on kyllä ehdotonta eliittiä lajissaan, mutta viimeaikaiset käytökset kehässä ovat olleet melko häpeällistä vastustajan haukkumista yms. Ei tietysti, nyt tulevan viikonlopun UFC-tapauksessa Silvan vastustaja, Chael Sonnen, on huudellut kaikennäköistä juttua milloin missäkin mediassa, joka ei omissa silmissäni toisaalta tee häntä yhtään sen paremmaksi. Tässäpä minulla onkin siis dilemma; kumman puolella olisin? Sitä, joka dissaa vastustajaa kehässä, vai sitä toista joka (toistaiseksi) dissaa vastustajaa kehän ulkopuolella (ja oman veikkaukseni mukaan tulee vielä kuitenkin häviämään)?

Kontrastina edelliseen, jokin aika sitten oli matsi Mirko "Cro Cop" Filipovic vs Pat Barry. Barry jo lehdistötilaisuuksissa mainitsi olevansa suuri Cro Cop fani ja halusi saada nimikirjoituksen matsin jälkeen. Matsin aikana miehet löivät muutamaan kertaan hymyssäsuin yläviitosia ja olipa mukana jopa melko ennen näkemätön nopea halaaminenkin, josta jäi jotenkin mielettömän hyvä fiilis. Voi kuulostaa koomiselta homostelulta tms, mutta kun kaksi lähes satakiloista jätkää, jotka juuri hetki sitten hakkasivat toisiaan, ja jatkavat samaa hommaa ihan tuota pikaa, näyttävät vähän herrasmiesmäisyyttä ja hyvää meininkiä, niin kyllä se helposti jää muistiin ja tulee hymähtäneeksi hyväksyvästi. Ja tämä kaikki siis vain luokkaa minuutti-kaksi ennen kuin Cro Cop voitti kuristusotteella.

Ehkä omalla kohdallani koko kunnioittamis-jutun arvostamisessa on kyse siitä, että en itse arvosta heitä jotka pitävät kovaa älämölöä taidoistaan ja/tai kyvyistään (tai mitä muuta tahansa), jolloin itselleni tulee suuri tarpeen tunne näyttää heille toisin. Itsekin tekisi mieli mennä matsaamaan pelle-Silvan kanssa, ihan vain jotta pääsisi edes kerran lyömään. Mutta kun joku Forrest Griffin sanoo ettei hän itse ole mikään kovin hyvä edes, joskus vain löytää keinon voittaa, ei tulisi mieleenkään lähteä haastamaan jantteria.

Oli lajina sitten taistelua tai joukkuepelejä muita vastaan, aina pitää pelata täysillä ja voittaakseen, muuten hommassa ei ole mitään mieltä. Mutta samalla sekunnilla kun tuomari tai joku muu taho katkaisee pelin tai ottelun, tietynlaisen kunnioituksen pitää näkyä.

Näin ainakin omasta mielestäni.