Kaiken elokuvien katselun ja pelaamiseen oheen on helppo liittää vielä yksi keräilynäkin nähty harrastus - sarjakuvat

Ihan hirveään moneen en vielä ole ehtinyt panostaa, ja näkemättä on mm. Neal Gaimanin Sandmanit sun muut, mutta sen sijaan muutama oma ehdoton suosikki löytyy.

Yksi parhaimmista on Garth Ennisin kirjoittama Preacher. Juoni on pitkä ja monimutkainenkin selittää, mutta lyhyesti sanottuna pääosissa on pappi Jesse Custer, johon alussa lentää jokin Genesikseksi kutsuttu henkiolento, joka myöhemmin paljastuu olevan enkelin ja demonin välinen lapsi. Kyseisen lapsen olemassaolo pitäisi olla mahdottomuus yms, ja lapsella on käytännössä Jumalan Sanan voima, eli mitä ikinä Custer kyseisellä äänellä sanookaan ja kuulija sen ymmärtää, hän ei voi olla sitä tekemättä. Tästä pelästyneenä myös Jumala lähtee pois valtaistuimeltaan, maanpakoon tuota olentoa. Custerhan ei tästä tykkää, ja lähtee etsimään Jumalan takaisin pallilleen.

Kuulostaa varmasti sekavalta, mutta on huomattavasti selkeämpää lukemalla selvitettynä (syy-ja-seuraus -juttuja kun löytyy, plus hahmojen historiaa). Mukana menossa mm. vampyyri Cassidy, taivaallisten joukkojen kuolematon teloittaja Saint of Killers ja Jeesuksen verenperintöä vaalivat Graalin Maljan joukut, Herr Starr johtajanaan. Väkivaltaa, seksiä, fetissejä, äijäilyä, vaikka mitä. Perus Ennisiä, siis. Ehdottomasti suosittelun arvoinen kokoelma, löytyy nykyään tietenkin isommissa paketeissa, jopa Suomen kirjakaupoistakin aika ajoin.

 

Toinen ehdottoman hieno lukukokemus, tai useampi lukukokemus oikeastaan, ovat olleet The Ultimates, The Ultimates 2 ja Ultimate Galactus Trilogy. Nämä on pakko mainita sikäli yhdessä, että ne liittyvät samoihin hahmoihin ja ovat jatkumoa keskenään.

Ultimatesit ovat enemmän tai vähemmän käytännössä sama porukka kuin The Avengers eli Kostajat olivat joskus 90-luvulla tai sinnepäin, eli Captain America, Iron Man, Thor, Wasp, Giant Man (=Hank Pym) ja Hulk/Banner, johon päälle sitten vielä Hawkeye ja Black Widow, tosin enemmän omana special taskforcenaan voimien puutteessa. Kaikki tämä on sinänsä ihan tuttua, mutta nyt kaikki on vähän toisin, ehkä Marvelin rajojen sisällä sanottuna realistisemmin; Captain America kärsii omista ongelmistaan, kun ollessaan jäissä noin 50 vuotta kaikki kaverit ja tutut ovat joko kuolleita tai menossa sitä kohti ja hän kokee olevansa yksin täysin oudossa, mutta silti tutussa maailmassa. Tony Stark eli Iron Man on edelleen se multimiljonääri mikä hän on aina ollut, mutta toisin kuin esim. uudehkoissa elokuvissa, Iron Man tarvitsee satapäisen teknikkoporukan operoimaan Iron Man -pukua hänen sitä käyttäessään. Thor taas on ihmisoikeus-hippi, joka työskentelee S.H.I.E.L.Dille vain jos ulkomaanapua lisätään huomattavia määriä tai viattomia ihmisiä on vaarassa. Hänen ei uskota edes olevan mikään Jumala ihmisen muodossa, pikemminkin jonkinlainen huijari, joskin ilmeisen voimakas sellainen. Giant Man ja Wasp olivat vielä yhdessä homman alkaessa, mutta Hankin hermot menivät ja homma päättyi Waspin sairaalareissuun.

Aiheetkin ovat kuin toisesta maailmasta : Bruce Banner päästää ns. Hulkin irti, koska kokee itsensä mitättömäksi tiedemieheksi Pymin rinnalla ja haluaa samalla auttaa nyt S.H.I.E.L.Din alaisuudessa toimivaa ryhmäänsä. Homman tuloksena useita satoja kuolleita ja osa kaupungista raunioina.

Taide on hienoa, juonet ja taistelut eeppisiä, eikä ruumiiden määrässä säästellä. Homma on juuri niin rankkaa kuin pitäisikin, eikä aikaisempien vuosien "saa lyödä muttei sillai oikeesti" -nössöilyä ole havaittavissa. Vai miltä kuulostaa esim. Quicksilverin tappo itämaiden "kopiostaan" (itäiset maat siis yhtyivät jenkkejä vastaan ja tekivät omat vastikkeensa koko pääosien ryhmästä), jossa hän työntää edellään tuota valmistettua mutanttia niin nopeasti, että G-voimat repivät onnettoman kopion kappaleiksi.

Sikäli kun The Ultimates -tarinat seuraavat tämän porukan edesottamuksia, Ultimate Galactus Trilogy on hieman erilainen, eri kirjoittajan näkemys klassisesta Galactuksesta. Se on hieno, kolmiosainen tarina, jossa ei säästellä yhtään sen enempää kuin aiemmin mainituissakaan. Ensimmäinen osa on pitkälti kauhujännäriä, vieläpä erittäin tunnelmalllista sellaista. Toinen osa scifin, toiminnan ja jännärin ristisiitos, kolmannen ollessa suurimmalta osaltaan jännittävää toimintaa. Tämän kun saisivat käännettyä vaikka kahdeksikin elokuvaksi, niin olisi erinomaisen hienoa. Silloin tosin tarvittaisiin useamman yhtiön apuja - mukaan kuuluu mainittu Ultimates, jonka lisäksi Fantastic Four ja X-Menit.

Kaikki mainitut on tullut hankittua erittäin tyylikkäinen ja hyvännäköisinä kovakantisina, joita ehdottomasti voin suositella kaikille vähänkään Marvelin sarjakuvista kiinnostuneille.

 

Kolmantena ajattelin ottaa esiin Fables -sarjakuvan, jota myös näyttää kirjakaupoista löytyvän silloin tällöin. Kuten nimikin vihjaa, kyse on satuolennoista.

Fablesin alkutilanne on vähän erilainen kuin normaalisti. The Adversary (= "Vastustaja") joukkoineen on mennyt valtaamaan satuolentojen maan hirviöineen, ajaen hengissä selvinneet olennot pakosalle Oikeaan Maailmaan. New Yorkin keskustassa asuvat ihmishahmoiset tai ihmisiksi naamioitavissa olevat hahmot, eli esim. Lumikki, Kaunotar ja Hirviö, Prinssi Uljas ja niinpäin pois. Ne, joita ei saa muutettua ihmisen näköisiksi, asuvat Farmilla, kaupungin ulkopuolella.

Sadut tuodaan esiin hauskasti vähän kuin oikeaan maailmaan muunnettuina, siis siten että sadut ovat "sinnepäin" olevia kansantaruja, totuuden ollessa samansuuntainen, mutta hieman erilainen. Kuten esimerkiksi se, että tarinoissahan on usein joku komea prinssi, joka sitten pelastaa neitoset, eikös vaan? Oikeasti se onkin aina Prinssi Uljas, joka vain menee naimisiin aina uuden naisen kanssa (siitä syystä siis useampi tarina). Huvittavaa miten Jaakosta pavunvarsineenkin aina muistutellaan "sinä pavunvarsi-tapauksena" ja sen sellaista.

Myös satuhahmojen elämänkaari ja haavoittuvaisuus on ilmeisesti kiinni silkasta suosiosta, mikäli Punahilkkaan on uskominen, kun Lumikkia ammuttiin päähän eräässä tarinassa. Kyseinen tapahtuma tapahtui Farmilla, kun Lumikin vieraillessa paikalla paljastui suunnitelmat vallankumouksesta, jota mm. Kultakutri ja Kolme Karhua olivat ajamassa.

Sikäli kun omat satujen lukemiset ovat aika kaukaista historiaa, eikä kaikista englanninkielisistä nimityksistä ole käsitystä, niin välillä menee asiat ohitsekin. Tietysti aina ei vain yksinkertaisesti ole kuullut kaikesta, mutta mikäli sadut ovat vähänkään tuttuja, löytää jo pelkistä kuvista kaikenlaista tuttua saduista.

 

Mainituista sarjakuvista Preacher ja Fables saatetaan nähdä live-versioinakin: Preacheristä on puhuttu elokuvaa, ja ABC osti Fablesin oikeudet pilotti-jaksoon sarjasta. Tuleeko näistä mitään ja jos tulee niin milloin, se jäänee nähtäväksi.

Näiden lisäksi suosittelen tutustumaan myös sarjakuviin 100 Bullets, The Boys, The Punisher MAX, Walking Dead (josta myös on tuloillaan TV-sarja kaiketi) ja Marvelin Civil War -kokoelmat. Näistä ehkä joskus lisää. Eikä tietenkään voi unohtaa jo elokuvanakin nähtyä Watchmen -sarjakuvaa. Elokuvakin oli hyvä, mutta sarjakuva on vielä parempi.