Niinhän siinä kävi kuten alunperin veikkasi mielessään; kirjoittelu jäi nopeasti vähemmälle. Mutta ei se mitään, yritetään nyt vähän kiriä aina silloin kun mieleen tulee jotain avauduttavaa.

Jalkapallon MM-kisat olivat ja menivät. Kovasti en ehtinyt seuraamaan, mutta toisaalta jalkapallo ei ole ollenkaan niin lähellä sydäntä kuin vaikka koripallo ja jääkiekko. Jotain piti kuitenkin vähän seuratakin, tällaista herkkua kun niin harvoin saadaan nähtäväksi kuitenkin. Ei tosin järin hyvää makua jäänyt ihan vihoviimeiseksi suuhun, kun Espanja vei voiton vähän erikoisessa, ei niin jalkapallomaisessa ottelussa. Tai ehkä se olikin juuri jalkapallomaista, kun toinen pelaa välillä ihan hirveää sikaa ja toinen osapuoli on aina naamallaan nurmessa kun vähän sattuu vastustajan vaatetus koskemaan. Jossain välissä kuulemma kaatuiltiin jo omiinkin jalkoihin, ja sillä sitten kalasteltiin milloin mitäkin. Sinällään voittomaalissa en näe mussutettavaa, mutta jo se että sen pääsi tekemään aiemmin filmannut Iniesta teki siitä vähän harmillisen omasta mielestäni, jonka lisäksi tilanne lähti muistaakseni liikkeelle väärin tuomitusta tilanteesta (josta olisi pitänyt tulla kulmapotku, ei maalipotku). Mutta sitähän tuo jalkapalloilu on, Oscarien metsästystä ja virheiden kalastelua, sen sijaan että jatkettaisiin pelaamista ja vietäisiin se pallo maaliin.

Mutta, ei nyt puhuta jalkapallosta, kun paljon merkittävämpääkin on tapahtunut.

NBA:ssä koettiin jotain käytännössä ennen näkemätöntä, kun Dwayne Wade houkutteli Miamiin mukaansa Chris Boshin ja LeBron Jamesin. Mikäli ei ole ollenkaan seurannut NBA:tä, nimet eivät varmasti sano juuri mitään, mutta kyse on kolmesta parhaimmaista päästä paikkojaan pelaavista pelaajista, joiden saaminen samaan joukkueeseen saa muutaman vuoden takaisen Kevin Garnettin ja Ray Allenin muuttamisen Paul Piercen kavereiksi Bostoniin näyttämään vasta toisiksi suurimmalta jutulta ikinä. Kun ottaa huomioon, että Garnettin ja Allenin saanti Bostoniin johti kolmen vuoden aikana yhteen mestaruuteen ja toiseen finaalipaikkaan, voidaan vain kuvitella mitä Wade-James-Bosh saavat aikaan. Näin pienenä esimerkkinä mistä on kyse, muutama pieni meriitti miehistä :

Dwayne Wade on kuusinkertainen NBA All-Star pelin pelaaja, ja vuoden 2006 NBA:n mestarijoukkueen jäsen ja samalla saman vuoden play-offien MVP eli Most Valuable Player. Wade voitti vuonna 2009 koko liigan pistepörssin ja on tullut valituksi kuudesta All-NBA -kentällisiin (=kolme kentällistä, joissa on paikkansa parhaat pelaajat siltä vuodelta).

Chris Boshin meriitit ovat sikäli vähäiset, että hän on koko uransa pelannut korkeintaan keskinkertaisessa Toronto Raptorsissa, jossa ei liiemmin Vince Carterin jälkeen muita tähtiä ole näkynyt. Kuitenkin hän on viisinkertainen All-Star ottelun pelaaja ja hänet on kerran valittu All-NBA -kentällisiin. Hän on kuitenkin power forward -pelipaikan eliittiä.

Sitten, pakan paras, King James. Kaksinkertainen kauden MVP, Vuoden Tulokas 2004, pistepörssin voitto 2008, kuusinkertainen All-Star ottelija, ja kuusinkertainen All-NBA -kentällisen small forward. Ei huonosti seitsenvuotisella NBA-uralla.

Kaikki kolme olivat mukana myös USA:n edustuksessa vuoden 2008 Olympialaisissa.

Koripallo on joukkuelaji, jossa pärjää ilman yksilöitä, eikä tähtiä tarvitse olla kymmenittäin voittaakseen (vertaa nyt vaikka Lakersiin, joiden tähtinä voidaan sanoa olevan Kobe Bryant ja Pau Gasol, vaikka eivät muutkaan huonoja ole missään nimessä). Mutta kun vastaan astuu ehkä kaksi liigan kymmenen parhaan pelaajan joukosta (ellei viidenkin joukosta), eikä Bosh ole heistä kaukana, on hyvinkin mahdollista että Miami Heat pelaa vajaan vuoden kuluttua finaaleissa. Onko vastassa sitten Boston tai LA Lakers, sitä on hankala ennustaa, mutta siinä taitaa olla nyt ennakkoon katsottuna kolme kovinta.

Vaikka Wade/Bosh/James on viime aikojen kovin juttu, on pakko lisätä sana Toronto Maple Leafsistä. Mitään suurta ei ole vielä tapahtunut, mutta Kris Versteeg ja Colby Armstrong tulevat olemaan suuressa roolissa TO:ssa ensi kaudella, jo entuudestaan tuttujen Gustavssonin, Kesselin, Phaneuffin ja muiden lisäksi. Meinasin lisätä Kaberlen, mutta kovasti nyt näyttää että hänet ollaan kauppaamassa muualle, mikäli nyt vain saataisiin joku top 6 hyökkääjä tilalle. Ketään mainittavan lupaavaa ja nimekästä ei ole vielä menetetty (vaikka Stahlbergia olisi ollut hauska nähdä lisää) vaihtokaupoissa, joten vielä on lievä toivo ettei niin kävisikään, vaan Kaberlen lisäksi lähtisi joku aivan muu...vaikka Grabovski. Vaikka hänestä tavallaan pidän, ei hän ehkä mahdu joukkueeseen Bozakin ja Kadrin jälkeen (saatika jos uusi hyökkääjä olisi sentteri), eikä hän toisaalta ole aivan odotuksiakaan vastannut.

Vieläkään en ole järin toiveikas suuresta menestyksestä, vaikka ehkä play-off paikka joukkueella voisi lohjeta. Mikäli joukkue nyt vain saisi itsensä toimimaan nimien perusteella odotetulla tavalla, voisi Torontosta tullakin yllättäen kunnon toimiva joukkue. Brian Burke on tehnyt sikäli hyvää työtä, että hän hankkiutui eroon Blaken ja Toskalan hankalista sopimuksista (silloinen pelaamisen tulos ei oikein vastannut kummankaan palkkaa) ja hommasi Phaneuffin puoli-ilmaiseksi Calgarystä. Vaikka en Burkesta aluksi pitänytkään, on pakko myöntää että hyvin hän on saanut aikaan oikeantuntuisia liikkeitä. Vielä kun saisimme kunnon tuloksia näkymään...mutta eipä hoppua, muutaman kuukauden päästä alkava kausi on vasta Burken toinen Toronton GM:änä, joten mitään aivan mahdottomia ei ole edes voinut vielä tapahtuakaan, mutta toistaiseksi näyttää olevan hyvä tahti ja etenemissuunnitelma.

Pitää palata asiaan jahka jotain kunnollista kerrottavaa on. Kaberlea toistaiseksi on kosittu kuulemma neljän eri tiimin osalta, joista viimeisimpänä San Jose Sharks, joka olisi tarjonnut kuulemma Devin Setoguchia...saa nähdä nyt sitten.