Kuten aiemmassa kirjoitelmassa mainitsin, NHL-joukkueista mieluisin on Toronto Maple Leafs. TO, kuten se usein lyhennetään, ei ole ollut ollenkaan helppo kannatettava karkeasti arvioiden viimeisen viiden vuoden aikana, jos ei jo kauemminkin. Ferguson ei ole tehnyt aiemmin GM:änä kovin kummoisia pelaaja kauppoja, pikemminkin suoranaisia kämmejä. Toisin kuin esim. nykyään taas hyvin pärjäävällä Pittsburghilla, Torontolla ei ole ollut juurikaan sijoituksestaan huolimatta hyviä ja korkeita varausvuoroja viimeisen kymmenen vuoden aikana, koska ne on aina kaupattu pois. Tai vaihtoehtoisesti heistä ei ole oikein huippuja koskaan tullut, kuten nyt vaikka nykyään Atlantan mies, Nik Antropov. Tämän lisäksi sitten näissä draft pickeihin vaihdetut pelaajat eivät ole loistaneet kovinkaan. Esimerkkinä nyt vaikka Owen Nolanin hankinta vuonna 2003; häneen Toronto vaihtoi miehet Alyn McCauley, Brad Boys ja ensimmäisen kierroksen varauksen vuodelle 2003, joka sitten loppujen lopuksi tuli olemaan Brad Stuart.

Ennen nykyistä GM:ää, Brian Burkea, välissä ehti olla ainakin interim-virassa ollut Cliff Fletcher, jonka hankintoihin taisi Hagmankin kuulua. Fletcher toisaalta teki ihan kohtuullisia kauppoja lyhyenä aikanaan, mutta Hagmanin ja Jeff Fingerin kolmen miljoonan dollarin sopimukset vähän ihmetyttävät edelleenkin, varsinkin Fingerin. Hagman nyt onnistuessaan onkin tuon rahan arvoinen, mutta Fingerin onnistumisesta ei voi samaa sanoa mielestäni.

Sitten kuvaan astui Brian Burke. Burke on käsittääkseni melko äänekäs GM ja pitää joukkueessaan tietynlaisesta kovasta pelityylistä. Olkoonkin että Burkesta ei tykätä, miehessä on pakko olla jotain. Onhan hän sentään hommannut Vancouveriin Sedinin veljekset ja Anaheimissa tuli voitettua mestaruus. Toronton kanssa en ihan moisia urotekoja odota, mutta jos homma saataisiin taas käännettyä siihen suuntaan, mihin Toronton pitkälti lätkähullu yleisö olisi tyytyväinen, se olisi hienoa. Jonkinlaista ensiaskelta siihen suuntaan otettiinkin kyseenalaisessa kaupassa, jossa Phil Kesseliin vaihtui muistaakseni kolme draft pickkiä (kaksi ensimmäisen kierroksen, yksi toisen). Kessel on kyllä kova maalintekijä, mutta tarvitsee rinnalleen kunnon pelintekijänkin myös. Vähän kuin Jonathan Cheechoo tarvitsi Joe Thorntonia, kun voitti maalikuninkuuden useampi vuosi sitten. Nythän Cheechoosta ei ole juuri mitään kuulunut, kun tehot ovat tippuneet käytännössä kymmeniä pisteitä per kausi. Kesselin lisäksi hankintoihin kuului Mike Komisarek, Francois Beauchemin, Jonas Gustavsson, Rickard Wallin (ellei sitten ollut jo Fletcherin hankinta, en muista), Christian Hanson ja Tyler Bozak. Jälkimmäiset kaksi ja Gustavsson ovat sellaisia "no risk" -hankintoja, ketään heistä kun ei olla draftaamalla sisään hankittu, vaan toistaiseksi halvalla hinnalla koeajalle hankittuja. Esim. Gustavsson, olisi hän miten hyvä tahansa, voi saada ensimmäisenä vuotenaan korkeintaan n. miljoonan palkkaa, jonka jälkeen sopimus raukeaa. TO todennäköisesti uusii sopimuksen, mikä olisi omasta mielestäni hyvä juttu, Gustavssonissa kun on potentiaalia, vaikka vielä "The Monster" ei olekaan päässyt säväyttämään montaa kertaa. Ja miksi pääsisikään, onhan TO edelleen liigan häntäpäässä. Tuskin Martin Brodeurkaan saisi Torontoa yksin nostettua.

Nyt Burke meni ja teki jotain erinomaista. Tai pikemminkin, ehkä kaksi erinomaista pelaajakauppaa.

Torontosta Calgaryyn lähti Matt Stajan, Niklas Hagman, Jamal Mayers ja Ian White, tilalle matkasi Dion Phaneuf, Freddie Sjoström ja Keith Aulie. Lyhyesti sanottuna, olkoonkin että Stajan ja Hagman olivat Toronton suurimpia pistemiehiä, ovat he korkeintaan kakkos- tai kolmoskentän miehiä "kunnon" joukkueessa. Ian White Hagmanin kanssa olivat suurimmat menetykset, vaikka toisaalta White on nyt nostanut profiiliaan niin paljon, että tämän vuoden jälkeen kun sopimus päättyy, hän luultavasti pyytäisi paljon enemmän kuin nykyinen, alle miljoonan palkka. Jamal Mayers taas on ihan jotain muuta kuin pistenikkari, eikä hänelle ilmeisesti löytynyt oikein kunnollista roolia joukkueessa, joka ei muutoinkaan tehnyt maaleja. Eli voisi sanoa, että Torontosta lähti yksi melko hyvä, yksi kohtuullinen, ja kaksi kahden viimeisen ketjun pelaaja.

Ja tilalle saatiin puolustava hyökkääjä Sjoström, joka ei hänkään pisteillä herkuttele, mutta kai muuten sitten pelaa hyvin, kun plussalla mies kuitenkin oli. Phaneuf nyt on jokaiselle NHL:ää seuraavalle tuttu, neljättä (vai oliko jo viidettä) vuottaan pelaava kolminkertainen All-Star -pakki. Phaneufin vuosi ei toistaiseksi ollut mikään erityinen, huonoin koko uralla. Asiantuntijat arvioivat hänen pelanneen 50-70% omasta tasostaan. Aina on jossittelua, mutta jos Phaneuf pääsee samalle tai edes lähelle samaa tasoa kuin ennen (mies on sentään vasta 24-vuotias), voidaan melkein todeta koko pelaajavaihdon olleen ryöstö Toronton osalta. Tähän päälle vielä tuo Keith Aulie, joka tosin aloittaa AHL:n puolella, mutta pelasi mm. Kanadan maajoukkueessa Tyler Myersin parina (Myers on yksi parhaista tulokkaista, puolustaja Buffalossa). Vaikka hän onkin "vasta" neljännen kierroksen varaus, huhutaan miehen olevan oiva lupaus ja hyvin luisteleva kaksimetriseksi pakiksi. Saa nähdä nyt sitten, ehkä hänestä saadaan hyvä lisä joukkueeseen tulevaisuudessa.

Eikä tässä vielä kaikki, kuten Simo Vaatehuoneelta hei! tapasi sanoa. Vaikka Phaneuf oli suuri nimi tuossa pelaajakaupassa, Toronto teki ehkä vielä paremmin pelaajakaupan jossakin mielessä Anaheimin kanssa, josta saatiin Jason Blaken ja Vesa Toskalan tilalle J.S Giguere. JSG:n hankkimisesta Torontoon oli ollut puhetta jo muutaman kuukauden, joten vaihto ei ollut yllätys, mutta Blaken pakettiin mukaan saaminen oli.

Blake on nyt 36-vuotias, täyttää 37 syyskuussa, eli enemmän tai vähemmän uransa ehtoopuolella. Blake teki 56:ssa ottelussa 26 pistettä tällä kaudella, pelaten kaiketi vähintään kakkoskentässä koko ajan. Blake ei ole mikään isokokoinen tai muuta sellaista, hän on käytännössä vain maalintekijä, vaikka puolustaa osaakin. Hänellä olisi ollut vielä vuosi jäljellä 3-4 miljoonan sopimustaan, joten hänet kuvailtiin mahdottomaksi saada vaihdettua nykyisillä näytöillä.

Blaken lisäksi Toskala on ollut aika heikkoa esitystä koko Toronton aikansa. Toki, ainahan joukkoon mahtuu joitakin unohtumattoman hienoja iltoja, kuten kaikilla muillakin maalivahdeilla, mutta Toskala pelasi kehnosti viime kauden, eikä sitten esittänyt leikkausten jälkeisellä nykyiselläkään kaudella parantamisen merkkejä. Toskala oli koko liigan huonoin maalivahti torjuntaprosentin varjolla maalivahdeista jotka olivat pelanneet vähintään kymmenen ottelua.

No mutta, eihän Giguerekään kummoinen ole ollut tänä- tai viime vuotena? Ei toki, mutta asioita pitää katsoa vähän syvemmältä : Giguere on Conn Smythe- ja Stanley Cup palkintojen voittaja. Viime kaudella hänen isänsä kuoli, joka ilmeisesti vaikutti tavalla tai toisella keskittymiseen, ja Anaheim alkoi tehdä Jonas Hilleristä maalivahtiaan. Tällä kaudella JSG:n peli ei ole kulkenut toivotulla tavalla, joten Hillerin sopimuksen varmistuttua oli melko varmaa että JSG vaihdetaan pois kuuden miljoonan sopimuksineen. Eli paska mokke sisään, paska ulos Torontossa? Ehkä, mutta yhtä hyvin ehkä ei. JSG:n ja Toronton välillä on yksi positiivinen asia : Francois Allaire, joka valmensi JSG:tä menestyksen vuosina, on Toronton maalivahtivalmentaja. Eli hiukan suurempi toivonkipinä löytyy nyt Toronton maalivahtiongelman suhteen. Ehkä Giguere päätyy mentoroimaan Gustavssoniakin odotetulla tavalla, ja Gustavssonista tulee kunnon luokan NHL-maalivahti vuodessa-parissa.

Ja mikä onkaan parempaa, kuin aloittaa hyvin : viime yönä Toronto voitti New Jersey Devilsin (eli siis liigan #29 vs. liigan #6) 0-3. Kolme pelin tähteä koostui nimistä Sjoström, Phaneuf ja ensimmäisenä Giguire.

Tästä olisi hyvä jatkaa. Unohtaisin kaudesta play-offit silti kokonaan ja alkaisin keskittyä tulevaan kauteen ja kehittämään joukkuetta sitä silmällä pitäen. Mutta eivät ne voitotkaan tietenkään pahitteeksi ole.